Juho Mikkosen kesässä on urheilun osalta alkanut valoisampi jakso, kun hän pääsee jo harjoittelemaan lähes normaalisti. Mikkosen pidempään oireillut nilkka operoitiin toukokuussa, ja huolellinen kuntoutus on ottanut aikansa.
– Nyt kuuluu ihan hyvää. Kevään tapoin aikaa sohvalla, nyt olen pikkuhiljaa pääsemässä harjoittelun makuun, Mikkonen sanoi Vuokatin Aateli Racen aikoihin.
Touko-kesäkuussa hän pystyi lähinnä harjoittelemaan kuntosalilla.
– Aika yksipuoleista, ylävartaloa ja vetolaitetta. Siinäpä ne harjoitukseni kuukauden aikana, Mikkonen hymähtää.
Nilkan korjausta vaativa tilanne tuli Mikkoselle hieman yllätyksenä.
– Onhan se hiihtoa haitannut, jos nilkassa on jatkuva tulehdus. On ollut turvotusta ja kipuja enemmän ja vähemmän talven ja kesän aikana.
Mitä positiivista tässä tilanteessa on ollut?
– On muutakin kuin hiihto. Ainahan vastoinkäymisten jälkeen osaa arvostaa entistä enemmän liikuntaa ja sitä, että pystyy tuolla menemään. Ei tule minusta uran jälkeen ikinä ainakaan sisäliikkujaa tai uimaria! Kun hiihtoura loppuu, kuntosalikorttia ei tarvitse uusia, Mikkonen tokaisi.
Valmennuspuolella ensimmäinen yhteistyövuosi uuden valmentajan Pekka Vähäsöyringin kanssa toi molemmille arvokasta oppia. Kausi ei sujunut toivotusti, kun olympiapaikka sprintissä jäi saavuttamatta. Kauteen mahtui kuitenkin hyvääkin.
– Kokeilimme vähän uusiakin harjoituslinjoja. Kaikki eivät toimineet sillä tavalla kuin alun perin ajattelimme, mutta saimme hyvää oppia tietyistä harjoituksista. Tuli tasapaksu kausi. Ei missään vaiheessa ollut aivan huippulyöntiä, mutta nyt yksi vuosi viisaampana osaamme tänä vuonna varmasti tehdä niitä oikeita asioita minkä pitäisi toimia sprinttihiihdossa sekä normaalimatkalla. Ihan hyvillä mielin jatketaan hommia, Mikkonen sanoo.
Hiihdit viime kesänä paljon matolla, onko sitä tarkoitus jatkaa?
– Viime vuonna teimme paljon testejä, kun testasimme uutta harjoittelurytmiä. Ehkä vähennämme sellaista testaamista ja keskitymme vähän yksinkertaisempiin kuntotekijätesteihin.
Sprintti on edelleen se laji, mihin Mikkonen satsaa kaikkensa, sillä siinä on kansainvälisesti parhaat mahdollisuudet menestyä.
Miten sinusta tehdään vielä parempi aika-ajohiihtäjä?
– En tiedä. Kunto pitää vaan saada yksinkertaisesti kovemmaksi, jolloin kestää niitä maitohappoja. Viime talvena kestin niitä jossain vaiheessa maitohappoja, mutta kunto ei ollut tarpeeksi hyvä.
Kun Mikkosta pyytää nimeämään viime kaudelta yhden kisan, johon hän on tyytyväinen, se löytyy helposti:
– Suomen Cupin avauskisa. Jos voisi sanoa toisen, niin Lapponia-hiihto. Vaikka se on vähän sellainen retkitapahtuma, siellä näki kuitenkin, että jaksaminen ja kestävyyspuoli ovat sillä tasolla, että pystyy päivästä toiseen hiihtämään sellaista kyytiä. SM-kisoissa tuli tammikuussa ihan hyviä sijoja, Mikkonen sanoo.
Kesän ja syksyn harjoitteluaan Mikkonen tekee pääosin kotimaisemissa, mutta syksyllä on suunnitelmissa perinteisesti leiri Val Senalesissa lokakuussa.
– Kuntoutan nilkan heinäkuun aikana, katson sitten mikä on kunto ja nilkan kunto ennen kaikkea. Teen sitten päätöksiä. Nyt pystyn harjoittelemaan kohtuuhyvin, mutta juoksu- ja jalkahommat ovat heinäkuun aika lailla vielä karenssissa. Haluan viedä tämän projektin kunnialla loppuun, Mikkonen sanoo.
