Martti Jylhä on kahtena edellisenä vuonna onnistunut arvokisoissa, vaikka sitä edeltäviin viikkoihin on mahtunut vaikeita aikoja. Nyt menossa on toinen kesä valmentaja Jarmo Riskin kanssa ja katse kohti MM-Seefeldiä, jonka pohjalta harjoittelua on hienosäädetty. Jututimme Marttia kesäkuulumisista, hieman vielä viime keväästä, FIS:n urheilijakomissioasioista ja Seefeldistäkin.
Tätä harjoituskautta on nyt takana reilut pari kuukautta. Miten on mennyt ja mihin olet toistaiseksi erityisen tyytyväinen?
Alku varsinkin tosi hyvä, eka leiri ja sitä ympäröivä aika. Perushyvää tekemistä. Ekat testitulokset olivat yllättävän hyvät, senkin puolesta kausi lähti hyvin käyntiin. Ei ole mitään älyttömiä superpäiviä ollut, mutta perusjauhantaa kesän aikana. Siksi jätin Aateli Racenkin välistä, ilman mitään terveydellisiä vaivoja tai vastaavaa. Se oli päätös, ettei kilpailunomaisia hirveästi tehdä ennen syksyä. Sillä periaatteella on tässä menty, se on vähän erilaista aikaisempiin vuosiin nähden. Katsotaan, mitä se tuottaa.
Olit Otepäässä äskettäin leirillä, minkälaisen pätkän saitte siellä aikaiseksi?
Olin Jampan, Haaralan Juuson ja Lehtosen Larin kanssa. Aika perussettiä, sielläkin jatkettiin niillä linjoilla. Siellä on jyrkempää nousua rullaradalla, joten oli hyvä mahdollisuus hiihtää enemmän kuokkapainotteisesti treeniä. Lisäksi muutama napakka treeni, jossa sai porukkatreenaamisesta hyötyä. Nyt ollut vähän erikoisempaa, ettei ole kotona kovin paljon tullut mitään yhteislenkkiä tehtyä. Keväällä hyvinkin, varmaan sillä kausi käynnistyikin mukavasti, kun meni aika lenkeillä nopeasti. Nyt on ollut enemmän itsekseen puurtamista. Toisaalta on tullut tehtyä tarkasti juuri sellaisia mitä on pitänytkin.
Valmentajasi Jarmo Riskin kanssa teette yhteistyötä nyt toista vuotta. Teittekö jotain muutoksia tälle kaudelle harjoitteluun?
Lähinnä painopisteitä. Sauvoitta luistelua ja aika paljon kuokkaa (on tullut). Ehkä vähän enemmän tullut jaloille, kun taas viime vuonna teimme aika paljon tasatyöntöä. Se on ollut nytkin jollakin lailla mukana niin kuin kaikilla muillakin, mutta tänä vuonna olemme keskittyneet jalkoihin. On pitänyt ehkä maltillisemmin treenata määrällisesti, kun on ollut kuormittavia treenejä jaloille. Toisaalta, tavoitteeni on olla jo alkukaudesta kohtuullisen hyvässä tikissä, ettei tarvitse kisakauden aikana hirveästi viritellä, vaan voisi keskittyä perusjuttuihin. Olen satsannut siihen, että syksyllä jaksaa tehdä hyvin töitä, eikä tarvitse siellä ottaa takapakkia.
Kahtena edellisenä talvena olet osin haastavankin alkukauden jälkeen onnistunut arvokisoissa juuri sinä yhtenä päivänä eli sprintissä erinomaisesti. Kuinka nopeasti itse osasit arvostaa seitsemättä ja kymmenettä sijaasi?
Ehkä ne ovat heti kisan jälkeen tuntuneet vaikeuksien kautta kohtuuhyvälle, kun ne ovat olleet odotuksiin nähden parempi suoritus. Kun on jo kokenut, osaa arvostaa paremmin siinä heti, kun tietää, että voi olla tosi hyvä päivä, eikä se realisoidu tuloksena millään lailla. Kyllä ne ovat aika lailla heti tuntuneet hyvältä. Molemmilla kerroilla olemme onnistuneet joukkueena, joten on ollut muutenkin hyvä fiilis. Kun joku muukin on onnistunut, on tullut positiivinen yhteisvaikutus.
KIHU:n testit tuovat maajoukkuehiihtäjille monenlaista dataa. Mikä noista testeistä on sinulle tärkein mittari omasta tilanteestasi?
Niissä on aika paljon päivän vireestä kiinni. Ehkä kuitenkin pitkä testi wassulla on kaikista tärkein harjoittelun kontrolloinnin kannalta. Se kertoo tilasta parhaiten, missä on siinä vaiheessa ja mitä sen jälkeen pitää tehdä. Se on minulle se tärkein.
Kävit maaliskuussa kutsukisassa Kiinassa, jossa olit kovassa seurassa kolmas. Minkälainen kokemus reissu oli?
Se oli ihan hauska. Tavallaan showkilpailu, kohtuullisen kovatasoinen kilpailu. Hyvä kisa, ja oli hauskaa, että olimme viikon yhdessä siellä. Suomesta oli myös Haaralan Juuso ja Suhosen Verneri, tuollaisille tekee tosi hyvää päästä tuollaisiin, joissa pääsee tutustumaan muihin eikä ole pelkästään sitä kilpailua. Päivää ennen pääsimme hiihtämään, olimme Pekingissä turistina kaksi päivää ennen sitä. Viimeisen päälle oli kaikki järjestetty.
Kilpailukauden jälkeen hiihdit Lapissa Kansainvälisen hiihtokoulun lasten kanssa. Mitä lapset opettivat sinulle hiihdosta?
Aika paljonkin. Se into ja ilo on kauhean aitoa. Monelle tai ehkä kaikille hiihto on ainoa harrastus koulun ja kavereiden kanssa hengailun lisäksi, tosi tärkeää heille. Toisaalta samalla tavalla se on itselläkin, hiihto on se juttu. Noilla vielä oli se, miten he olivat kaikesta talveen liittyvästä jutusta niin fiiliksissä. Teimme kaikkea lumilinnaa, pulkkahyppyrimäkiä ja vastaavia lisäksi. Oli sellaista aitoutta, mitä aika harvoin aikuisten parista saa. Omat ilot liittyy monesti johonkin suorituksiin tai tuloksiin – on siistiä, että lapset nauttivat siitä tekemisestä.
Olet nyt toista vuotta FIS:n urheilijakomissiossa. Minkälainen kokemus on ollut ja mitä pidät toistaiseksi merkittävimpänä asiana, mihin urheilijat ovat pystyneet vaikuttamaan?
Tietyllä tavalla se on aika pitkäjänteistä, jos jotain muutosta haluaa saada aikaiseksi. Omasta mielestä isoin juttu, mitä itse olen ollut aikaansaamassa, on ollut se, että olemme avanneet isommin keskusteluyhteyttä kilpailujärjestäjien kanssa. Keväällä keskustelimme paljon siitä, mitä me urheilijat voisimme tehdä enemmän, että tapahtumat olisivat kiinnostavampia ja sitä kautta saisimme yleisöä ja jossain vaiheessa ehkä rahaa ja sponsoreita kiinnostumaan tapahtumistamme. Se oli pelin avaus, joka oli itselleni tärkeä. Sääntöihin ja kilpailumatkoihin on aika vaikea vaikuttaa, koska on monta tahoa ja tekijää mukana.
Ensi talvena MM-kisat hiihdetään Seefeldissä, jossa sprintti jälleen vapaalla. Minkälainen fiilis sprinttiradasta jäi viime talven maailmancupissa ja minkälaiset asiat siellä korostuvat?
Ylämäkeen kuokan hiihtäminen ja kova, tehokas sauvoitta luistelu. On se semmoinen rata, että siellä pitää olla kovassa kunnossa. Se on se, millä siellä pärjätään. Niin kuin aika monessa muussakin hiihtokilpailussa. Kesän tarkoitukseni on, että luon hyvät pohjat syksylle, ja pystyn syksyn mittaan tekemään niille hyville pohjille työtä, että olisin paremmassa suorituskykykunnossa talvella. Tavoitteena olisi, ettei tarvitsisi ihan niin paljon säätää kuin kahtena edellisenä vuonna. Aika raskasta on tuommoinen, että tulee huonoja tuloksia koko kauden aikana ja just ja just pääsee kisoihin ja siellä onnistuu. Vaikka onnistuminen maistuu siellä makealle, kyllä kaikki ne vaikeudetkin muistaa samalla.
Tsemppiä Martille kesätreeneihin!
