Vuokatti Ski Team Kainuuta edustava Susanna Saapunki lopettaa hiihtouransa ja panostaa jatkossa täysillä vuorijuoksuun. Saapunki kuuluu vuorijuoksussa italialaisen Scarpan talliin.
Saapunki, 28, kertoo päätöksen kypsyneen Rukan maailmancupin jälkeisinä viikkoina.
– Keuhko ei toimi talvella niin kuin sen pitäisi toimia. Talvella en pysty hiihtämään kapasiteettini mukaan enkä sen mukaan, missä kunnossa oikeasti olen. En halua tehdä kompromisseja. Kun tein Scarpan kanssa sopimuksen, tiedän, että voin olla yksi maailman parhaista vuorijuoksijoista ja haluan sen tilaisuuden käyttää, Saapunki sanoo.
Kun koronatilanne ei mahdollistanut kesän viettoa ”kakkoskodissa” Italiassa, kaipuu vuorille oli suurta. Saapunki uskookin päätöksensä kasvaneen mielessään pikkuhiljaa. Lopulta Saapunki pohti päätöstään pari viikkoa, kunnes hän tunsi tekevänsä oikean päätöksen.
– Teimme jo Karin (valmentaja Miettunen) kanssa uuden lajianalyysin ja uudet suunnitelmat.
Saapungin hiihtouralle mahtuu useita vuosia eri maajoukkueissa. Maailmancupissa hän oli kaksi kertaa vapaan kympillä 21:s ja kerran Lillehammerin minitorilla 20:s. Sijoituksia kirkkaimmin mieleen nousevat kuitenkin jaetut reissupäivät.
– Kaikki leirit ja ihmiset, joiden kanssa on viettänyt lukuisia vuorokausia. Kaikki leirit ja kisat jäävät kyllä mieleen. Seuratasolla Vuokatti Ski Team Kainuu mahdollisti minulle ammattilaisuuden hiihtäjänä. Erityisen hyvänä muistona seuraporukasta jää ajat, kun meitä oli Rovaniemellä Martti (Jylhä), Mikko (Koutaniemi) ja Sami (Jauhojärvi).
Minkälainen uusi arki alkaa juoksun puolella?
– Kova arki. Harjoitteluhan muuttuu ihan totaalisesti. Hiihdossa kuitenkin mennään happoa vastaan, vuorijuoksussa hapenotto ratkaisee käytännössä melkein kaiken ja myös lihaskestävyys. Harjoittelu tulee muuttumaan ihan toisenlaiseksi, ja se onkin todella jännää. Se on niin erilainen maailma, ei siellä voi vaan lappaa tunteja, Saapunki sanoo.
Saapunki iloitsee myös siitä kansainvälisestä maailmasta, joka vuorijuoksun puolella on. Kun ei edusteta maajoukkueita vaan tiimejä, hän kokee ilmapiirin myös avoimemmaksi.
– Siitä tykkään. Tuntuu kivalta. Vaikka vuorijuoksumaailma on tietyllä tavalla tuttua, kun olen kisoissa käynyt, on se tietyllä tavalla hyppy tuntemattomaan. Se on kivaa, Saapunki sanoo innoissaan.