Eveliina Piipolla on takanaan harjoituksellisesti onnistunut syksy Denverissä. Urheilu on sujunut elokuun lopusta lähtien toivotulla tavalla.
– Kaikki kontrollitreenit ovat antaneet hyviä merkkejä. Elokuun lopussa olin Aspenissa ja sinne olisi tarkoitus mennä ensi viikolla. Se on 3000 metrissä, mutta olen ollut siellä vain vähän yli viikon kerrallaan, ettei harjoitusvauhdit menisi liian pitkäksi aikaa tosi hitaiksi.
Piipon suunnitelma on tulla 6. marraskuuta Suomeen ja kilpailla Kainuun Talvikisoissa Vuokatissa 13. marraskuuta 9 kilometriä vapaalla.
– Se on tämän hetken suunnitelma. Olen keskittynyt ottamaan päivän kerrallaan ja tekemään siitä parhaan. Tuntuu, että se on toiminut. Aurinko on auttanut. Treenaaminen on ollut mielekästä hommaa.
Miten valmennuskuviosi tällä hetkellä?
– Koko harjoituskauden olen itse vastannut kokonaiskuvasta. Yliopistovalmentajamme Rogan Brown tekee hiihtojoukkueellemme yhteisen ohjelman, ja keskustelemme siitä. Tosi hyvää on ollut, että tekniikkavideoita tulee jokaisessa tehotreenissä. Olen saanut tekniikkaan paljon palautetta, ja joukkueen pojista on ollut älyttömästi sparria. Tehot menevät aika usein vähän yli anaerobisen kynnyksen, mutta kun viime kaudella ryhmähiihtoa en oikeastaan saanut, se on ollut nyt tosi hyvä, että olen pystynyt porukkaa hyödyntämään etenkin tehoharjoituksissa.
– Tämä muistuttaa tosi paljon lukioelämää, jolloin oli myös se ryhmän ohjelma ja sitä lähdettiin modifioimaan.
Minkälainen tuntuma itselläsi on omasta kunnostasi verrattuna vaikkapa parin vuoden takaiseen?
– Sitä on tosi vaikea sanoa. Haaste on kahden viime vuoden aikana ollut, että on saattanut tuntua tosi hyvältä, mutta kun on pitänyt lähteä hiihtämään oikeasti kovaa, vauhtia ei vaan ole ollut. Täällä on välillä saattanut tuntua huonolta, mutta kello on tykännyt. Se on kuitenkin parempi niin päin. Tuntuu, että homma menee eteenpäin. Tällä hetkellä tiedän, että olen paremmassa kunnossa kuin mitä olin viime vuonna ja mitä olin vaikka kesäkuussa. Sitä en tiedä, missä olen parhaaseeni verrattuna.
– Ensisijainen tavoitteeni on, että pystyisin olemaan terveenä ja saisin eka palautettua itseni sille tasolle, millä olin Lahdessa U23 MM-kisoissa 2019 ja pääsisin taas kiertämään maailmancupia. Se on se, mihin nyt pyrin. Näiden vuosien jälkeen on aika vaikeaa alkaa arvioida kuntoa, mikä se on ja mihin se voi riittää. Olen siirtänyt haaveeni olympiamitaleista suosiolla sinne Pekingiä seuraaviin olympialaisiin. Sellaista painetta ei nyt ole.
– Kun on ryhmien ulkopuolella, on henkisesti aika helppo tilanne. Kaikki on plussaa, mitä tulee. On luottavainen olo, muttei ole mitään pakkoa tehdä jäätävää tulosta. Mutta kyllä olympialaiset edelleen ovat asia, joka sytyttää ja jota treeneissä tulee mietittyä.
Millainen suunnitelmasi on Kainuun Talvikisojen jälkeen?
– Varmaan Taivalkoskelle Suomen Cupiin ja sitten Rukalle (maailmancupiin). Kisakauden alku pitäisi saada sujumaan hyvin. Kun alla on heikkoja kausia enkä ole missään maajoukkueessa, Rukalta pitäisi saada paikka eteenpäin maailmancupissa. Siitä se lähtee rakentumaan. Jos ei tammikuun mennessä tule sellaista tulosta, että pystyisin kiertämään maailmancupia ja menemään olympialaisiin, tulen Denveriin, harjoittelen ja kisaan täällä. Olympialaisten suhteen alkukaudessa on painetta, mutten ole siitä tällä hetkellä hirveän huolissani.
