Katri Lylynperän kausi oli harjoituskaudesta lähtien rikkonainen ja haastava, mutta onnistumisiakin sinne mahtui. Normaalimatkoilla Lylynperä nappasi uransa parhaat maailmancupin sijoitukset alkukaudesta (15:s ja 22:s), mutta MM-kisajoukkueeseen hän ei tällä kertaa noussut. Kausi päättyi Inarin SM-hiihtoihin.
– Ei tästä paljon muuta käteen jää kuin ne alkukauden normaalimatkat. Se ihmetyttää, ettei ollut silloinkaan sellaista oloa, että olisin niin hyvässä kunnossa kuin mitä ne tulokset siinä kohtaa tulivat. Kesällä ennen takareisivammaa oli semmoinen olo, että olisin ollut silloin jopa paremmassa kunnossa. Pikkuisen positiivisia merkkejä siitä, että kun harjoittelu onnistuu, voi olla myös distanssipuolella parempi suorittaja mitä on ollut. Toivottavasti myös niin, että pystyisin koko kauden hiihtämään läpi järkevästi kilpaillen.
Kattavampaa analyysiä ja kokonaisyhteenvetoa kaudestaan Lylynperä ei vielä valmentajansa kanssa ole tehnyt, mutta moni asia kietoutuu siihen, että sairasteluja oli liikaa.
– Ei hirveästi tarvitse ihmetellä miksei koko kausi ole mennyt hirveän hyvin. Sairaspäiviä vaan on niin paljon, että kokonaisharjoittelu on pikkuisen liian pientä. Liian iso osa on ollut toipilasajan harjoittelua tai vamman kuntoutusta siitä harjoittelusta mitä on tullut. En ole ollut riittävän pitkiä jaksoja terveenä, Lylynperä sanoo.
Lylynperä ei koe, että harjoituskaudella tullut takareisivamma olisi yksistään sotkenut kautta.
– Totta kai se lisäsi niitä päiviä, kun harjoittelua ei tullut. Se olisi ollut varmasti korjattavissa, jos olisin sen jälkeen pysynyt terveenä. Mutta sitten kun sen jälkeen sairastuin aika pian koronaan. Syksyllä vei todella monta viikkoa, että pystyin oikeasti laadukkaita tehoharjoituksia tekemään. Yskä jatkui kuitenkin siinä kohtaa varmaan kuutisen viikkoa.
Koronan jälkeen Lylynperän satsaus siirtyi täysin perinteisen sprinttiin.
– Sekään ei sitten kautta pelastanut. Pertsa kyllä kulki paremmin kuin vapaa. Se johtui ihan vaan siitä, että vapaan tehoharjoitukset jäivät sitten käytännössä kokonaan pois.
Lylynperä pääsi kuitenkin alkukaudesta nopeasti kuntoon kunnes sairastui taas uudestaan. Hän lähti Tour de Skille, mutta jätti kiertueen kesken kolmen kilpailun jälkeen.
– Näin jälkikäteen Tour de Skille ei olisi varmasti saanut lähteä yrittämäänkään. Siinä kohtaa oli kova kilpailu siitä ketkä saa maailmancupissa paikkoja ennen MM-hiihtoja.
Tekisitkö jotain muuta toisin kauden aikana?
– Kun sairastelukierre tulee päälle…alkoi olla jo vaikea laskea sitä missä edeltävä infektio loppuu ja mistä uusi alkaa. Sairastelukierre oli tänä vuonna aika paha. Siihen on totta kai paljon mahdollisia syitä. Ei varmasti kyse ole talvella kuitenkaan siitä, että olisi harjoiteltu liikaa.
Lylynperä yritti vielä saada kuntoa kääntymään ja ajatteli, että jos Inarin SM-kilpailuissa meno olisi parempaa, loppukaudesta voisi vielä tulla ihan hyvä.
– Oli todella vaikeaa Inarissa. Kun oli jo useamman kuukauden yrittänyt vähän tekohengittää sellaista kuntoa mille pohjaa ei oikeastaan ole, totesin, että tuskimpa tässä taikatemppuja tehdään. Totesin, että on riittävästi käyty kisoja, joissa kilpahiihto ei ole enää niin kivaa, joten parempi keskittyä kilometrien keräilyyn Vuokatin kevätlumilla, hän sanoo hymyillen.
