Susanna Saapunki viihtyy jälleen kesäitalialaisena Valdidentrossa, jossa vierähtää tänäkin vuonna seitsemän viikkoa. Maajoukkueen mukaan Saapunki liittyy Pontresinan-leiristä lähtien.
Viime kausi alkoi Saapungilta keuhkokuumeen vuoksi vasta tammikuussa, mutta silti saldona oli muun muassa uran ensimmäinen SM-mitali. Anti viime kaudesta oli alkukauden vaikeuksista huolimatta antoisa jatkoa ajatellen.
– Varmaan se, että pahastakin taudista voi oikeasti selviytyä kohtuukuntoon. Onnistuimme kuitenkin Karin ja taustajoukkojen kanssa hyvin suunnittelemaan paluu ja toteutus, ei menty siinä enää pieleen, Saapunki sanoo positiivisimman asian kaudesta.
Keuhkokuume oli huonoa tuuria, eikä liittynyt Saapunkia aiemmin koetelleisiin keuhko-ongelmiin. Tällä hetkellä tilanne on kaikin puolin hyvä, sillä hän saa koko kapasiteettinsa käyttöön.
– Näyttäisi, että on löytynyt keinot hoitaa sitä, muutenkin vailla terveysongelmia harjoittelemaan päässyt Saapunki sanoo.
Kesäkuun alusta Italiassa kulunut jakso on ollut harjoituksellisesti hyvä.
– Oikein hyvä, aika rankka. Kesäkuu mentiin aika pitkälle määräpainotteisesti ja tehot olivat aika matalia. Nyt alkoi kolmen viikon jakso, jossa tehdään enemmän tehoja.
– Viime vuonna löysimme tosi hyvän päivittäisen ja viikoittaisen rytmin, ja sen olemme säilyttäneet. Se mitä haluamme parantaa on ylävartalon voima, sen kapasiteetti on tällä hetkellä se mitä haluamme parantaa. Muuten aika samalla linjalla, Saapunki kertoo harjoittelustaan ja sen painotuksista.
Saapunki viihtyy omassa urheilijan arjen täyttämässä kuplassaan. Maajoukkueleireiltä hän toivoo erityisesti yhtä asiaa:
– Toivon, että meillä onnistuu hyvät ja kovat yhteisharjoitukset, että oikeasti hyötyisimme porukassa tekemisestä ja treenaamisesta, Saapunki sanoo ja kiittelee myös uutena ryhmään liittyneen Mikko Virtasen osaamista.
Saapunki kilpailee Italiassa ollessaan vuorijuoksussa, josta haastatteluhetkellä oli takana ensimmäinen kolmesta kilpailusta. Lisäksi edessä on lajin maailmancupia vielä 20. ja 28. heinäkuuta.
– Mielestäni semmoista tunnetta ei saa mistään muualta, se on niin henkisesti rankka taistella kipua vastaan, lihas väsyy ja joutuu vääntämään, hiihdossa tulee alamäkiä, mutta tuossa on oikeasti ylöspäin sen 40 minuuttia, eikä voi miettiä, että vitsi kun pääsisi palautuspätkään. Täytyy vaan mennä, alussakaan ei voi yhtään enempää säästellä, koska se ei helpota missään vaiheessa. Siinä pääsin viime kesänä ihan uusiin fiiliksiin ja tunteisiin, mitä se kestävyyssuoritus voi olla. Ei sitä voi oikein edes ymmärtää, jos ei käy itse kokemassa, Saapunki kuvailee.
Onko se rankempaa henkisesti vai fyysisesti?
– Sekä että, ehkä loppujen lopuksi henkisesti. Kun tulee se tietty piste, että lihakset ovat vaan niin puutuneet ja tiedät, että pitäisi vielä nousta monta sataa metriä ylöspäin. Ehkä henkisesti joo, mielestäni ne ovat loistavia harjoituksia juuri sen takia, Saapunki sanoo.
Talveen on vielä hetki aikaa, mutta Saapungin mietteet ovat selkeät:
– Odotan hyvä kisoja. Seefeldissä vapaan 30 on se päätavoite ja kaikki vapaan kisat. Ei tarkoita, että unohdetaan perinteistä, mutta ensi talvena vielä halutaan maailmancupissa panostaa erityisesti niihin vapaan kisoihin.
